Epätoivoisesti painoa ja tulosta alas

Ohjelmaa kahdelle tulevalle kuulle. Koitan kertoilla tänne, että miten etenee, millä fiiliksellä ja miksi taas juuri tänään jäi jotain tekemättä...

Sopivasti kahden kuukauden kuluttua on (Isaac Newtonin veden kiehumapiste)-vuotis synttärit, että siihen asti erittäin kevyellä alkolla... Heti viikonlopusta lähtien ;)

Ja kaikki tämä siis, että jaksaisin pelata paremmin. Golfia.

Kolme viikkoa on jääny salibandya väliin flunssan takia. Vieläkin vähän yskittää, mutta se saattaa johtua ainakin osin siitä, että olen neljättä päivää tupakoimatta. Tähän vielä kun lisätään se, että nykyään syön lounaaksi keitto-salaatin, niin luulisi olon vähän kohentuvan, etenkin, kun pääsen tuon sählyn makuun tästä pikkuhiljaa.

Muuten ei juuri nyt mikään sieppaa sen enempää. Tosin perjantaina lainatut videot ovat vielä näin maanantaina palauttamatta, mutta siinä ei sieppaa muu kuin mahdollinen sanktio maksu ja sehän menee ihan vaan omiin nimiin, jotta siitä ei tohdi mitään itkuvirttä kirjottaa.

Vuoden viimeinen kuudennes on alkanut ja Stockalla varmaan soi jo Joululaulut! Ihanaa! Olisiko mitenkään mahdollista, että Joulu alkaisi ensimmäisestä adventista ja loppuisi loppiaiseen? Tämän kun esittää, niin vastauksena on jotain mutinaa, että "Vihaatsä joulua?" ja kun yrittää selittää, että Joulukin on sitten vähän erikoisempi asia, kun sitä ei ole puoltaa vuotta juhlittu, niin naamalle tulee yksiselitteinen "Mutku mä kato rakastan joulua!". Nuff said!

Joulusta vielä sen verran, että aion todellakin toteuttaa ajatusta 'ei se mitä syöt joulun ja uuden vuoden välillä, vaan se mitä syöt uuden vuoden ja joulun välillä' eli Jouluna jätetään tontuille öiksi reilusti huttua pöytään ja unohdetaan kondis!

Tätä on aika vaikea edes aloittaa... Mieli tekisi aloittaa pelkästään kysymällä "Miksi?", mutta mieleni syövereissä väikkyy ajatus, ettei niin sovi aloittaa, ainakaan jos haluaa kirjoittaa asiallisesti. Tämä siis jäänyt mieleeni yhtenä niistä harvoista lukion äidinkielen opettajani ohjeista. Och det är sant att jag kan inte den andra inhemskt. Nå, det är inte min modersmål.

Viime sunnuntaina keskustelin aiheesta ruotsinkielen ja ruotsinkielisten asema Suomessa nyt ja jatkossa. Paikalla oli kaksi vanhempaa ihmistä, jotka ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä, heidän kaksi lastaan, jotka eivät ole kuitenkaan kotonaan puhuneet pelkästään ruotsia, näiden jälkeläiset sekä parit.

Hauskaa tai ehkä paremminkin yllättävää oli se, miten suuresti kielimuurin näkemys erosi näiden kahden vanhemman sukupolven välillä. Samaa mieltä oltiin asiasta, että Suomen turuilla kohtaa vihamielistä käytöstä, jopa fyysistä, puhuessaan ruotsia. Ruotsia puhuvien ylenkatsovasta käytöksestä meitä suomenkielisiä kohtaan sen sijaan emme oikein päässeet yhteisymmärrykseen. Sukupolven kuilu sekä asian laita rannikolla ja pääkaupunkiseudulla toki vaikuttavat, mutta se että kyseessä on kaksi täysin eri maailmaa, yllätti.

Tunnen, että tästä on tulossa huono kirjotus, sillä en oikein saa yhdistettyä kaikkia ajatuksia yhdeksi ja toimitettua pihviä pöytään. Yritän silti: lähtökohta on se, että molemmissa on vikaa - suomenkielisissä siten, että koemme ruotsinkielisten olevan bättre folk, koemme alemmuuden tunnetta historiallisista syistä (aateliset vs. työläiset) mikä on lähes sama kuin edellinen, sekä sisäänkasvanut inho pakkoruotsia kohtaan. Jo tässä on ristiriitoja. Pitäisi pystyä erottelemaan kieli ja ihmiset...

Toista kotimaista äidinkielenään puhuvien epäeduksi on laskettava ankkalampisyndrooma, johon kuuluu ruotsin käyttäminen salakielenä, kesken jutun vaihtaminen suomeen, kun paikalle saapuu ei-heimolainen, sekä sisäänkasvanut paremmuuden tunne. Viimeinen koskee etenkin ja mahdollisesti vain ja ainoastaan toisen polven rikkaita.

Jos lähtökohdat ovat tällaiset, niin miten ihmeessä kaikki suomalaiset voidaan saada ymmärtämään kaksikielisyyden olevan mieletön rikkaus. Millä ilveellä nämä kaksi vain osittain limittäin olevaa ryhmää saataisiin työskentelemään yhdessä, jotta jälkeläisiemme olisi helpompi oppia anglo-saksisia kieliä, ymmärtää muita kulttuureita ja ennen kaikkea olla ylpeitä historiastamme sekä sen antamista ylellisyyksistä?

Nämä huomiot on tehnyt pääkaupunkiseudulla koko ikänsä asunut suomenkielinen poika, jota on aika ajoin harmittanut, ettei osaa toista kotimaista paremmin, jolla on ollut ruotsinkielisiä ystäviä ja joka on jutun alussa mainituista pareista toinen.

Tuli jollain tavalla ahdistus, kun katsoin televisiosta ajankohtaisohjelmaa aiheesta brankkarit eli palomiehet. Kyseisen ammattikunnan eläkeiän nostaminen muiden kaupungin työntekijöiden tasalle on vähintäänkin idioottimaista. Miten joku voi laittaa konttoristin ammattin vaatimat fyysiset valmiudet samalle viivalle ihmishenkiä tulimerestä pelastavan kolmivuorotyöläisen kanssa.

Suunnistin jo ohjelman aikana adressit.com:iin, vain huomatakseni, että adressiin ilmestynyt viimeinen nimi oli päivätty vuodelle 2007, joten olin tämän pienen ääneni kanssa jo auttamattomasti myöhässä. Toivon, että asian, ja meidän kaikkien hengen, puolesta taistelevat saavat tukea ja voimia saattaa asia paremmalle tolalle.

Vai onkohan meillä kohta yksityisiä palolaitoksia, jotka auttavat vain maksavia asiakkaita?

Listaa:

- havuvanerilevy	45;-
- koivuvanerilevy	90;-
- kupit	60;-
- kangas	30;-
- kerni	75;-
- solu- ja / tai vaahtomuovi	50;-
Tot	350;-

Päivitys: tämä ei etene.
20091028

Jep, jep - en ole kirjoitellut. En selitä, sanon vaan, että elämässä tapahtunut isoja muutoksia ja niin kirjoittaminen kuin golfkin on saanut olla syrjässä.

Tällä päivämäärällä hinnasto näyttää tältä:
- kilpailumaksu:    220;-
- katto:                155;-
- lentoliput: 200 - 450;-
- spending money: 500;-
- 2x green fee, á 87,50
------------------------
TOT:                  1,5 kEUR

Tässä Minjan raporttia tönöstä:

Varattu 18.7. - 27.7.2009

Vahvistus talosta on saapunut. Tässä vielä teillekin detaljit siitä ja linkki minkälaisen talon vuokrasin ( jos kaikki eivät sitä vielä tienneet )
http://www.gardalake.it/edy/

Hintaan kuuluu:
- vartioitu autopaikka tai/ja tavallinen autopaikka
- varasto
- vesi + sähkö
- jääkaappi
- lämmitys ja ilmastointi
- liinavaatteet + niiden vaihto
- pesukone
- silitysrauta- ja lauta
- loppusiivous

Pyynnöstä onnistuu  myös lisävuode

Check-in on klo 16 alkaen. Jos saavumme klo 18 jälkeen siitä pitää ilmoittaa
Check-out on klo 7-10 aamulla.

Kenttä: http://www.chervogolfsanvigilio.it/

No kirjahan tässä pitäs jo kirjottaa männä vuoden tapahtumista... Ja niin aionkin!

Pidän viikon/kahden ajan ruokapäiväkirjaa ja sen perusteella ystäväni tekee minulle sopivan ruokavalion. Tähän samaan kuuluu golfopettajani ja ystäväni yhdessä laatima kunto-ohjelma, vaikkakin tämä tehdään vasta toukokuun puolella. Varsinaisesti ohjelma tehdään kaudelle 2009, sillä ei tässä enää mitään peruskuntokautta aloiteta ennen pelikautta.

Toivon, että tällaisen ammattiryhmän avulla sekä oloni että pelini paranee.

(Golf International Forum Tournament 2008)

Tarkoitus siis laskea paljonko ko. reissu tulisi maksamaan, jotta tiedän onko moiseen lystiin varaa.
Lennot:       300;-
Hotelli:        250;-
Kisamaksu: 200;-
Tuliaiset:      250;-
------------------
Tot:            1kEUR

Hmm... Onhan tuo aika paljon, mutta laitetaanpas se aikajärjestykseen:
15.4. ½ kisamaksusta + lennot = 400;-
23.7. loput kisamaksusta + hotelli + tuliaiset = 600;-
Hotellista ei vielä tiedä - muokkaan tekstiä, kunhan tämän tiedon saan.

Eli muokattu - hotellit maksetaan yleensä lähtiessä... huomaa, ettei allekirjoittanut ole niissä sen enempää viihtynyt.

Sunnuntai-iltapäivänä käytiin Ruoholahden salilla ja oli kyllä erittäin rauhallista, mikä sopi minulle ja ystävälleni vallan mainiosti. Muita raudan herroja oli paikalla vain muutama, eikä laitteille näin ollut tunkua. Tänään ajattelimme, että kun menemme salille jo neljäksi, niin meitä kohtaa sama auvoinen tilanne - väärin. Ruoholahden kuntotalon kuntosali odotti meitä täydempänä kuin koskaan aiemmin - normaalistihan olemme olleet paikalla puoli viiden, viiden aikaan ja silloinkin on toki ollut ruuhkaa, muttei mitään vastaavaa. Ei pelkästään se, että kaikki laitteet olivat varattu, myös vapailla painoilla harjoittelevia oli sen verran, ettei mukaan meinannut mahtua. Niin ja olin unohtanut aamupöpperöissä shortsit, kun ne eilisen sählyn jäljiltä olivat kuivumassa. Kaikeksi onneksi sain vahtimestarilta jostain löytötavara ämpäristä paikkaavan vaatteen - tosin hiukan naftit, mutta kuitenkin.

Kuten sanottu paikka oli kuin ammuttu, mutta saimme tehtyä hommamme normaalissa ajassa. Johtui varmaan osaksi siitä, että kun laitteelle pääsi, niin teki homman ripeästi ja oli jo seuraavaa laitetta haukan katseella hakemassa. Sählyssä noin tulitikkuaskin kokoinen auennut rakkokaan ei pahemmin haitannut, mitä nyt suihkussa sitä joutui vähän varomaan. Näytin sitä ystävälleni, joka tämän nähtyään meinasi oksentaa. Poistuessamme kävelimme vielä salin sisäänkäynnin ohi ja huomasimme sen olevan tyhjä. Tyhjä! Tai siis tyhjä verrattuna siihen, mitä se oli tuntia aiemmin neljältä. Ja nyt viideltä siellä oli noin viis ihmistä. Ei vaan tajuu... Onhan toki hiihtoloma viikko, mutta silti - neljältä täynnä, viideltä tyhjä. Note to self: tiistaisin mene myöhemmin.

Eilen tuli Golf-lehti ja kylläpä tulikin pitkästä aikaa kaipuu Pikkalan väylille. Tämä oli siis se pakollinen kaksirivinen, jotta saan kategoriaksi golfin. Hähää!

Jälkihuomio: itseasiassa luulen, että kuntoilu ja kirjoittaminen menee aika samoihin; energiataso nousee ja haluaa kertoa maailmalle, kuinka on jälleen kunnioittanut kehoaan. Molemmissa aiheissa toivon hartaasti tämän hyvän tahdin jatkuvan.