Kasviksia kansalle++

Toinen kotimainen

28.10.2009 10.17 -

Tätä on aika vaikea edes aloittaa... Mieli tekisi aloittaa pelkästään kysymällä "Miksi?", mutta mieleni syövereissä väikkyy ajatus, ettei niin sovi aloittaa, ainakaan jos haluaa kirjoittaa asiallisesti. Tämä siis jäänyt mieleeni yhtenä niistä harvoista lukion äidinkielen opettajani ohjeista. Och det är sant att jag kan inte den andra inhemskt. Nå, det är inte min modersmål.

Viime sunnuntaina keskustelin aiheesta ruotsinkielen ja ruotsinkielisten asema Suomessa nyt ja jatkossa. Paikalla oli kaksi vanhempaa ihmistä, jotka ovat äidinkieleltään ruotsinkielisiä, heidän kaksi lastaan, jotka eivät ole kuitenkaan kotonaan puhuneet pelkästään ruotsia, näiden jälkeläiset sekä parit.

Hauskaa tai ehkä paremminkin yllättävää oli se, miten suuresti kielimuurin näkemys erosi näiden kahden vanhemman sukupolven välillä. Samaa mieltä oltiin asiasta, että Suomen turuilla kohtaa vihamielistä käytöstä, jopa fyysistä, puhuessaan ruotsia. Ruotsia puhuvien ylenkatsovasta käytöksestä meitä suomenkielisiä kohtaan sen sijaan emme oikein päässeet yhteisymmärrykseen. Sukupolven kuilu sekä asian laita rannikolla ja pääkaupunkiseudulla toki vaikuttavat, mutta se että kyseessä on kaksi täysin eri maailmaa, yllätti.

Tunnen, että tästä on tulossa huono kirjotus, sillä en oikein saa yhdistettyä kaikkia ajatuksia yhdeksi ja toimitettua pihviä pöytään. Yritän silti: lähtökohta on se, että molemmissa on vikaa - suomenkielisissä siten, että koemme ruotsinkielisten olevan bättre folk, koemme alemmuuden tunnetta historiallisista syistä (aateliset vs. työläiset) mikä on lähes sama kuin edellinen, sekä sisäänkasvanut inho pakkoruotsia kohtaan. Jo tässä on ristiriitoja. Pitäisi pystyä erottelemaan kieli ja ihmiset...

Toista kotimaista äidinkielenään puhuvien epäeduksi on laskettava ankkalampisyndrooma, johon kuuluu ruotsin käyttäminen salakielenä, kesken jutun vaihtaminen suomeen, kun paikalle saapuu ei-heimolainen, sekä sisäänkasvanut paremmuuden tunne. Viimeinen koskee etenkin ja mahdollisesti vain ja ainoastaan toisen polven rikkaita.

Jos lähtökohdat ovat tällaiset, niin miten ihmeessä kaikki suomalaiset voidaan saada ymmärtämään kaksikielisyyden olevan mieletön rikkaus. Millä ilveellä nämä kaksi vain osittain limittäin olevaa ryhmää saataisiin työskentelemään yhdessä, jotta jälkeläisiemme olisi helpompi oppia anglo-saksisia kieliä, ymmärtää muita kulttuureita ja ennen kaikkea olla ylpeitä historiastamme sekä sen antamista ylellisyyksistä?

Nämä huomiot on tehnyt pääkaupunkiseudulla koko ikänsä asunut suomenkielinen poika, jota on aika ajoin harmittanut, ettei osaa toista kotimaista paremmin, jolla on ollut ruotsinkielisiä ystäviä ja joka on jutun alussa mainituista pareista toinen.

Kommentoi

Lisää kommentti

Nimi:
Email:
Kotisivu:
Kotisivu:
Kommentti:

Kommentit

Jamasa (anon, 28.10.2009 10.41)

Itse ajattelen tuosta toisesta kotimaisesta kielestä lähinnä sitä, että miksi sen pitää olla pakollinen kouluissa? Kun nyt tällänen EU on olemassa ja ollaan yhdistymässä, niin olisko tuolla muualla kuin Pohjoismaissa tärkeämpää osata muita kieli kuin ruotsia?
Ruotsia kun höpötetään lähinnä rapakon takana ja hyvin harvassa paikassa kotomaassamme. Toki onhan sillä työllistävä vaikutus kun viralliset paperit pitää olla kahdella kielellä ainakin.
Oi miksi oi miksi.
Oj varför oj varför.

semiswed (anon, 28.10.2009 11.28)

Olisiko myös mahdollista, että suomenkielisten asenne juuri näitä pk-seudun suomenruotsalaisia kohtaan on aika yleistävää?
Vähemmistökansoja on helppo laittaa samaan muottiin; kaikki saamelaiset kasvattaa poroja neljäntuulen hattu päässä, kaikki mannet ovat/ovat olleet/ tulevat olemaan vankilassa, venäläiset ovat täällä mafiarahoillaan ostamassa meiltä kesämökit pois jne..

Jutut.fi  |  Omat jutut  |  Muiden jutut  |  Kategoriat  |  kirjaudu