Kasviksia kansalle++

Kasviksia kansalle! pt. I

29.11.2011 23.40 - aikuisopiskelu 

Hillitön maaninen fiilis kirjoittaa, etenkin tän päivän jutuista! *ei mitään metaa tähän* Meidän filosofian tohtori Kaisu esitteli ajatuksen siitä, että erilaiset teoriat ovat taskulamppuja, joiden avulla voidaan valaista tiettyä osaa jostain kohteesta.

Aihepiirin keissit olivat oppimistapahtumia ja teoriat oppimisen eri teorioita. Analogia iski mieleeni todella hyvin - pidin sen selkeyttävästä aspektista, että jokaisella teorialla on sanansa, muttei mikään teoria yksin voi "valaista" koko keissiä. Oma jatkeeni analogiaan on, että lamput ovat eri värisiä.

Ajattele seisovasi pimeässä huoneessa, missä on valkoiset seinät. Laitat kädessäsi olevan punaisen taskulampun päälle ja näet seinän punaisena. Vastaavasti vihreällä lyysillä näet seinän vihreänä. Idea tässä jatketussa analogiassa - jota siis Kaisu jatko-jatkoi, kun värit tulivat mukaan - on subjektin ajatus ensin seisovan täysin pimeässä ja saavan jonkinlaisen kuvan kohteesta. Tässä vaiheessa tulisi huomion kiinnittyä siihen miten tuo valittu valo tuo vain sen sisäänrakennetut ajatukset ja lähtökohdat esittämään, valaisemaan, kohdetta. Teorioiden puolelta ajateltuna tämä näyttäytyy siis siten, että millään yksittäisellä teorialla et saa kohteesta millään kaikkea irti, vaan kriittinen takaisinkytkentä on välttämätön. Lisäksi suhteuttaminen ja vertailu muiden teorioiden kanssa ansaitsee paikkansa, vaikka siellä se jokin mielitty onkin (terkkuja Annelille).

Itselläni on John Deweyn vandalisoima pyrkimys varmuuteen ohjannut maailmankuvaani koko elämäni ja on myönnyttävä Malisen särö-ajatteluun siinä mielessä, että itse olen kokenut suurimmat oppimisen tarpeet - näin aikuisiällä - tiukkojen tilanteiden yhteydessä. Päinvastoin kuin pragmaattinen maailmankuva esittää, olen ajatellut, että on oikeasti olemassa jokin 'totuus', jokin asia mikä on varmaa. Joka päivä elämä näyttää minulle koko ajatuksen olevan absurdi. Huonoksi hokemakseni on muodostumassa 'Ei täällä mikään olekaan valmista'. Tässä vaiheessa ehkä on huomattavissa myös kasvisäänen heräämistä. Miksei kaikki olekaan valmista? Työnkuvauksien, ohjeiden ja prosessikuvauksien luvattua maata ei ollutkaan! Vaan oli, kun seuraavat uudet työntekijät tulivat.

Pistin organisaatiossa eteenpäin Varilan huoneentaulun. Ideaalitilanteessa pääsen teettämään sen neljän osaston - kukin noin viisi henkeä - kanssa. Mielenkiintoista on nähdä yhtymäkohdat ja se, miltä taulu näyttää puolen vuoden kuluttua: tuliko siihen liikaa aikasidonnaisia ajatuksia, onko se vielä puitteiltaan pätevä, jossei niin miksei ja niin edelleen.

Ajatuksena koko tekstissä on, että mitä useampi perspektiivi, niin sitä parempi kokonaiskuva. Edellinen lause on kehäteoria.

Kommentoi

Lisää kommentti

Nimi:
Email:
Kotisivu:
Kotisivu:
Kommentti:

Kommentit

Jutut.fi  |  Omat jutut  |  Muiden jutut  |  Kategoriat  |  kirjaudu