Kasviksia kansalle++

,Vaikka nämä ovat pääsääntöisesti negaatiolla alkavia, niin ne vaikuttavat positiivisesti arkeeni. - En aloita lukemaan sivuainetta tänä syksynä - En pidä tulevan lukuvuoden aikana opintovapaata - En aio luopua keskiviikon treenivuorosta Lisäksi olen perustanut bändin, the Engineers of Death \\m/ :D Ai niin - Chrome saattaa pistää asemoinnin mullin mallin... Bändin lisäksi uusia aikataulutettavia asioita on seminaarityö, kirjan kirjoittaminen ja tatuointien piirtäminen. Tulipahan varastettua työnantajan aikaakin tässä.

Vain kolme kuukautta treenaamatta!
Ylläri vuodenvaihteessa aloitetaan liikunta :)
Törkee ryysis vaan kalenterissa, kun koulua on kolme iltaa viikossa ja jotain liikuntaa pitäis harrastaa.

Mutta, stressin hallintakeinot on otettu käyttöön ja ateistille jopa kyseenalaisella tavalla, nimittäin tyyneysrukouksella. Kyllä, löytyy jopa wikistä, joten turha vikistä.

Eka juttu jota kirjtoitan uuden karhealla macilla...

Näppis on erittäin mukava kirjoittaa, mutta pro nousee pöydästä sen verran, että sen reuna ottaa ranteeseen.

Sananvapaus. Joku dokkari Teemalta. Vaikka tuntuu, että voisi tuudittautua, niin ei vaan voi. Vääryys on vääryys vaikka kuinka pieni.

Nyt ei jaksa keskittyä, over n' out.

Eli rasvat.
Eilen sit illalla sali (hartiat ja rinta), kävellen kotiin ja koiran kanssa ulos. Tänä aamuna koiran kanssa 20min kävely heti aamusta.

Läski palaa!

,Jep. En oikeasti tajua. Ihan hyvin olisin voinut palauttaa yhdenkin esseen tänään ajallaan, mutta ei. Seuraava kurssi on jo alkanut. YK4 ei o paha. Ei ollenkaan. Mut duuni. Onko oikeasti niin, että mistään ei voi tehdä yleistyksiä, vaan kaikki on aina levällään?

,Onnellisuuspolitiikka Juho Saari Onnellisuus ja eläminen BKT + joitain satelliittimittareita, muttei muita/uusia mittareita Resurssit vs onnellisuus Neoliberalismi vs vihreät - molemmat väärässä Riittävä kasvu ilman kasvavia tuloeroja

,Kolmen päivän Nutrilett kuuri, ulkona sataa ja haluaisi mennä skeittaamaan sekä yli kuukauden myöhässä oleva essee kesken. Itse rakennettu Panopticon.

En muista kuinka mones vuoden sisään, mutta liian mones. Flunssa.comissa on hauskoja ohjeita sipulisukista viinasukkiin, mutta oli siellä ihan oikeatakin tietoa - lepoa ja paljon nestettä. Kaveri antoi vielä vinkin sinkistä ja jossain tutkimuksessa sinkkiä syöneet potilaat olivat parantuneet kolme vuorokautta nopeammin, kuin vertailuryhmä, joka ei saanut sinkkiä. Nyt siis sinkkiä naamariin.

Olen myös syönyt paljon lohta, toivottavasti se ja wasabi myös nopeuttavat parantumistani.

Eipä tuota tekstiä ole kuitenkaan tullut. Kommentoinnista päätellen näitäkään ei kukaan lue :)

Taidan siirtää ainakin tuon Koulutus, kasvatus ja erot oppimispäiväkirjan tänne. Pitää kirjoittaa siististi ja asiaa kun tekstin tuo näytille.

Vähän on edelleen hömelö olo, kun viime yönä oli ns huoltokatko ja unet oli 0400 - 1100.

Duunista sen verran, että kaikkien olemassa olevien järjestelmien helpoin yhteensaattaminen voisi olla kollegan ehdottama kattojärjestelmä, joka näyttäisi missä eri järjestelmissä mikin asiakas on.

Huvittavaa, että olen löytänyt itsestäni teoreetikon ja pragmaatikon. Työelämässä olen aina ollut vahvasti sen ajatuksen kannalla, että työtätekevälle ei kuulu asioiden suunnittelu, vaan paljon asioita tulisi saada niin sanotusti valmiina. Näinhän ei tietenkään ole ja varmasti aina kaikissa toimintatavoissa on parannettavaa, eli valmista prosessia ei näin ole olemassakaan.

Pragmaatikko minussa esiintyy työelämän ulkopuolella. Kun tarvitsen jotain, lähden siitä olettamuksesta, että sitä ei ole. Kun tällaisesta lähtökohdasta lähden, niin mikä tahansa lopputulos on parempi kuin lähtökohta - pessimisti ei pety. Se mtä oikeasti tapahtuu on periksi antamatonta asioiden selvittämistä, tivaamista, uusien kontaktien luomista ja aika usein jonkin laatuiseen maaliin pääseminen.

Kyseessä ei tällä kerralla ollut itsekehu, vaan näiden kahden kovin vastakkaisen puolen tunnistaminen itsessä. Serkkuni oli tätä jo pohtinut ja sanoi sen olevan inhimillisen itsensä hahmottamisen avainkohtia. Miksi joskus nojaamme intuitioon? Miksi toisessa tilanteessa emme halua heittäytyä, vaan toivomme kaiken olevan valmista?

Pojan huone on remontissa. Tapetit on nyt revitty ja seuraavaksi mietimme mitä seuraavaksi seinille.

,,Kun en viitsi käyttää sitä kuvaavampaa sanaa tämän hetkisestä tilanteesta. Tossa ois noin 6 artikkelia, joiden pohjalta pitäs kirjottaa jotain viikossa... Perheessä pyörineen flunssan jälkeen on arjen palauttaminen vienyt aika paljon aikaa ja kirjoittamisen on voinut toistuvasti jättää huomiselle. Tarkoitus oli tänäänkin hyvä, mutta ei vaan pysty. Ryhtiliike pitää tapahtua about vuorokauden sisään, sillä näitä opintopisteitä ei vaan voi jättää väliin ja aihekin on suht mielenkiintoinen. Hyvin se menee, niinkuin aina :) Ehkä tämä kaikki on jotain neljänkympin kriisin etukäteispaniikkia. Ranskan terroristi, edelleen PIGS ja meillä Suomessa fiktiivisen hahmon fiktiivisen päätöksen uutisointi. Anteeksi mitä? Kyllä. Meillä on todella kaikki hyvin. Mutta siihen neljänkympin kriisiin. Rammstein faniklubin jäsenyys, Children of Bodomin selkämerkin suunnittelu, lapsi, avioliitto, nimenmuutos, pakenemeinen, pakeneminen mistä? Tekisi mieli sanoa teini-ikä uudelleen - näin amerikkalaisittäin - mutta en kokenut teini-iässä mitään näin radikaalia. Note to self - focus. Focus on relevant, to be excact.

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa tablettia näppiksen suojakotelosta taitettavaan telineeseen. Tämähän toimii! Asentoja on kaksi, melko pysty ja sitten hiukan loivempi. Juuri tuossa loivemmassa asennossa teline on nyt kun kirjoitan sohvalla, näppis sylissä ja tabletti vieressä.

Tavallaan asentoja on toki kaksi lisää, kun laittaa tabin lappeeltaan, mutta siihen Belkin on parempi, kun sen asennot ovat säätövapaita. Mutta kyllä tämä tässkin näyttäis olevan ok. Ehkä on vain miellyttävämpää kirjoittaa näyttö pystyasennossa.