Kasviksia kansalle++

En muista kuinka mones vuoden sisään, mutta liian mones. Flunssa.comissa on hauskoja ohjeita sipulisukista viinasukkiin, mutta oli siellä ihan oikeatakin tietoa - lepoa ja paljon nestettä. Kaveri antoi vielä vinkin sinkistä ja jossain tutkimuksessa sinkkiä syöneet potilaat olivat parantuneet kolme vuorokautta nopeammin, kuin vertailuryhmä, joka ei saanut sinkkiä. Nyt siis sinkkiä naamariin.

Olen myös syönyt paljon lohta, toivottavasti se ja wasabi myös nopeuttavat parantumistani.

Eipä tuota tekstiä ole kuitenkaan tullut. Kommentoinnista päätellen näitäkään ei kukaan lue :)

Taidan siirtää ainakin tuon Koulutus, kasvatus ja erot oppimispäiväkirjan tänne. Pitää kirjoittaa siististi ja asiaa kun tekstin tuo näytille.

Vähän on edelleen hömelö olo, kun viime yönä oli ns huoltokatko ja unet oli 0400 - 1100.

Duunista sen verran, että kaikkien olemassa olevien järjestelmien helpoin yhteensaattaminen voisi olla kollegan ehdottama kattojärjestelmä, joka näyttäisi missä eri järjestelmissä mikin asiakas on.

Huvittavaa, että olen löytänyt itsestäni teoreetikon ja pragmaatikon. Työelämässä olen aina ollut vahvasti sen ajatuksen kannalla, että työtätekevälle ei kuulu asioiden suunnittelu, vaan paljon asioita tulisi saada niin sanotusti valmiina. Näinhän ei tietenkään ole ja varmasti aina kaikissa toimintatavoissa on parannettavaa, eli valmista prosessia ei näin ole olemassakaan.

Pragmaatikko minussa esiintyy työelämän ulkopuolella. Kun tarvitsen jotain, lähden siitä olettamuksesta, että sitä ei ole. Kun tällaisesta lähtökohdasta lähden, niin mikä tahansa lopputulos on parempi kuin lähtökohta - pessimisti ei pety. Se mtä oikeasti tapahtuu on periksi antamatonta asioiden selvittämistä, tivaamista, uusien kontaktien luomista ja aika usein jonkin laatuiseen maaliin pääseminen.

Kyseessä ei tällä kerralla ollut itsekehu, vaan näiden kahden kovin vastakkaisen puolen tunnistaminen itsessä. Serkkuni oli tätä jo pohtinut ja sanoi sen olevan inhimillisen itsensä hahmottamisen avainkohtia. Miksi joskus nojaamme intuitioon? Miksi toisessa tilanteessa emme halua heittäytyä, vaan toivomme kaiken olevan valmista?

Pojan huone on remontissa. Tapetit on nyt revitty ja seuraavaksi mietimme mitä seuraavaksi seinille.